Tuntematon Sotilas

Muka neutraalein odotuksin istuin Kuopiossa Scalan penkissä 27.10.2017 klo 14. Neutraalia nyt ei ollut mikään vaan odotukset oli todella kovat. Kehuttu Louhimiehen Tuntematon alkamassa. Oltiin jännän äärellä isolla J:llä.

Olen vahvasti isänmaallinen ihminen ja sotaväki on aina ollut lähellä sydäntäni. Reservissäkin on aina lähdetty, kun käsky käy. Tämä ideologia oli tietenkin yksi syy miksi elokuva kovasti kiinnosti. Olen vanhemman version "tuntsarista" nähnyt joitakin kertoja. Yleensä vähän sieltä ja täältä itsenäisyyspäivänä. Mollbergin version sen sijaan olen nähnyt kokonaan useita kertoja. Tässä vähän taustaa asialle eli raapustan muutaman sanan leffasta paljastamatta kuitenkaan mitään olennaista. Lähinnä itselleni kirjoitan tämän kokemuksen "auki". 

Leffa starttaa komeasti. Sitten aika nopeasti iskee sama tunne mikä tuli, kun rouvan kanssa katsottiin tanskalaista alkuperäisversiota Luokkakokouksesta taannoin Vuokatissa. Olimme siis nähneet suomalaisen version aiemmin. Ei tietenkään näistä elokuvista voi puhua samana päivänäkään, mutta siitä tunteesta voi. Se outo olo, kun tietää koko ajan miten tapahtuu ja lähinnä miettii mitä tapahtuu toisin. Se on häiritsevä olotila allekirjoittaneelle. Tanskan versio Luokkakokouksesta jäikin kesken.

Tähän tunteeseen tottui kuitenkin aika nopeasti elokuvan aikana. Alku tuntui jotenkin tuttujen kohtauksien tykitykselle. Hieman taustalla häiritsi myös itselle ajoittain tutulle tuntuneet Pahkajärven maisemat missä tullut aikaa vietettyä aikanaan. Mielestäni itse elokuva lähti käyntiin vasta, kun Eero Aho Rokkana tuli mukaan kuvioihin. Olin etukäteen miettinyt, että Aho oli täysin väärä valinta Rokaksi. Ei ollut, aivan täysosuma. Suorastaan mieletön. Aho kantaakin koko elokuvan läpi käytännössä likimain yksin. Vauramon nostaisin ehkä kakkoseksi isommista rooleista tehneistä.

Roolituksessa Louhimies mielestäni onnistui ja myös epäonnistui. Vahvoja rooleja tekivät Aho, Vatanen, Hirviniemi, Holopainen, Saartamo, Vesala. Sitten mentiin metsään Matti Ristisen ja Janne Virtasen osalla. Ei toimineet yhtään. Kummaltakin puuttui katu-uskottavuus rooliinsa täysin. Ja ehkä kaikista eniten päätä karjalan mäntyyn hakattiin Robinin tuomisella tarkka-ampujan suuhun sekä Mielosta näytelleen Hemmo Karjan kanssa. Olen nyt reilun vuorokauden kysellyt itseltäni, että miksi nämä kaverit piti tuoda leffaan mukaan? Kuitenkin oli haettu taiteellisempaa ja syvällisempää otetta yleisesti. Mutta ei nämä pienet kosmetiikkavirheet kuten väkinäinen Rokan jäniksen silittely kohtaus jossa ilmeisesti haluttiin tuoda kontrastia hyvän ja pahan välille mitenkään leffaa tuhonneet. Pieni särö kuitenkin. 

Kokonaisuutena leffa oli todella hieno ja erityisesti koskettava. Lopussa oli hienosti tuotu esille, että läpi sodan naureskellut Vanhalakaan ei enää jaksanut hihitellä. Kotirintaman mukaan tuonti toi aivan uutta syvyyttä ja lopussa kyyneleet valui itseltäkin. Nyt vanhempana ja isänä tätä katsoi aivan erilaisesta näkökulmasta. Ei tämä missään tapauksessa turha elokuva ollut. Hieno veto Louhimieheltä. Muutaman kohdan olisin halunnut olevan toisin ja muutaman näyttelijävalinnan vaihtanut, mutta näkemyksiä on varmasti yhtä paljon kuin katsojia. Harrastelijapohjalta antaisin leffalle arvosanaksi neljä miinus viidestä.

Somevastaava

Elettäessä vuotta 2017 maailma on muuttunut kummasti. Some on vyörynyt ovista ja ikkunoista ja vähän lattianraostakin elämään mukaan. Meikäläisellä oli mahdollisuus työni puolesta osallistua Kalevan Pallon järjestämään Voittajaksi! -seminaariin kuluvalla viikolla (kuvia löytyy täältä) ja siellä oli mainioita esityksiä joista tässä voisi ottaa omaan juttuun vauhtia Kirsi Pihan pitämästä tykityksestä: "Viestintä - puolustus- vai hyökkäystaktiikka"

Piha toi esille esimerkkien kautta parhaillaan kovasti tapetilla olevaa Trump-dilemmaa yritysten viestinnän näkökulmasta. Ei ole varmasti etenkään jenkeissä helppoa olla yrityksen somesta vastaava. Nyt jos karkeasti mietitään, niin siellä on kansa about 50/50 jakautunut aiheen tiimoilta. Ei prosentit ehkä noin, mutta jotain sinnepäin. Nyt jos yrityksen viestinnässä tuet toista, niin toiselle käännät selkäsi. Sama koskee jos olet hiljaa, olet silloinkin jotain mieltä. Sitten jos viestit savolaiseen tapaan sanomalla, että ehkäpä Trumpin jutut on hyviä, mutta en kyllä tiedä ovatko sittenkään vai olisivatko kuitenkin samalla olematta kuitenkaan, niin tälläkään et oikein kuluttajia puolellesi saa.



Noh, nämä on varmasti enemmän jenkkilän ongelmia tällä haavaa. Mutta suuntaus on varmasti tämä eli viestinnässä pitäisi tuoda niitä firman omia arvoja mukaan ja elää niiden mukaan kuten opettaa. Mulla on sellainen kutina, että tämä ei mahda ihan kivuttomasti suomalaisessa somessa ja yrityskulttuurissa mennä mitä pyörittävät firmojen somevastaavat. Ylipäätään, kun pitäisi käsittääkseni mennä kohti sitä, että otettaisiin kantaa samaan tyyliin kuin OP:n toimitusjohtaja Karhinen. Omalla nimellä vapaamuotoisemmin, mutta samalla firmaa edustaen hyvällä maulla.

Eilen puhuttiin firman sisäisessä tilaisuudessa yrityksen mahdollisuudesta markkinoida itseään työntekijöidensä kautta rohkaisemalla some-markkinointiin. Älyttömän hyvä idea, laajaa näkyvyyttä tarjolla onnistuessaan. Omalla kohdallani vaan joudun aika pitkälti miettimään, että pitäisikö alkaa ajatuksiltaan suht tyhjänpäiväiseksi ja jättää vahvat kannanotot pois vaikkapa Facesta. Epäilen, että esim. kriittisyyteni tiettyihin juttuihin ei kulje linjassa siitä mitä yritys haluaa julkikuvassaan kertoa. Vaikea paikka, some on ainakin itselleni aina ollut suht tärkeä väline vaikka nyt Twitterin hylkäsinkin parin tuhannen twiitin jälkeen.



Laitanpa tähän loppuun juuri bongaamani jutun lähikaupan Facesta. Se on tuossa yläpuolella. Veikkaan, että aika moni mieltää tämän ehkä negatiivisesti. Uskoisin, että välttämättä kaupalla ei ole todellakaan mitään poliittista linjaa ja haluaisi saada tuohon tapahtumaan kävijöitä = lisää myyntiä myös kaupalle. Mutta onhan se vaan pirun vaikeaa ja vaarallista, kun mainontaan ja julkikuvaan tulee politiikka tai vaikkapa uskonnot. Veikkaisin, että vaikkapa tasa-arvoisen avioliittolain kannattajat ei ole suuressa huudossa esim. Oulun alueelta löytyvistä isoista Lestadiolais-alueilla tai näkisin näillä alueen maaseuduilla kohtuullisena itsemurhana yrityksen joka suhtautuu negatiivisesti kepulaisuuteen. Noh...onneksi ei tarvitse itse olla miettimässä ja päättämässä näistä, mutta hereillä pitäisi olla..ainakin sen firman somevastaavan