perjantai 19. heinäkuuta 2019

Erittäin vaikea harkittu päätös

Palataanpas ajassa hieman vajaa seitsemän vuotta taaksepäin. Silloin mentiin elämässä todella syvissä. Erityisesti alkoholin kanssa. En halua ruotia sitä aikaa tarkemmin, koska siihen liittyy silloin yhdessä eläneet kaksi ihmistä. Omaa osaani uskallan kuitenkin kommentoida. Vuosien mittaan alkoholin kanssa alkoi käyttö muuttua likimain jokapäiväiseksi ja suurkulutuksen rajat paukkuivat heittämällä. Lopulta tämä yhdessä kokonaistilanteen vuoksi ajoi siihen päätökseen, että laitoin korkin kokonaan kiinni 1.1.2013.



Tässä etenkin tuon täysraittiuden alkuaikana ja myöhemminkin olen tuttuun tyyliini muistanut tuolla somessa ja livenä paatoksella kertoa suomalaisesta alkoholikulttuurista ja siitä miten on hyvä olla ilman. Ja olen tietyllä tapaa edelleen noiden sanojeni takana. Mitään väärää ei ole olla täysraitis ja tietyissä tilanteissa se on ainoa oikea ratkaisu. Mutta muutamien viimeisten vuosien aikana olen joutunut kuitenkin tunnustamaan, että on sosiaalisia tilanteita joissa olisi oikein mukava ottaa lasi viiniä tai parit kaljat kavereiden kanssa ja joissain useammatkin.

Jouduin harkitsemaan tätä päätöstäni todella pitkään ottaa ensimmäisen oluen pitkän tauon jälkeen. Tunnen historiani, tunnen äitini historian ja tiesin, että asia on kova pala monelle. Kuitenkin pitkään harkittuani, minun osalta kyse on oikeasti pitkästä ajasta eikä muutamista tunneista, päätin tehdä muutoksen elämässäni tässä. Miksi? Mitä järkeä? Tätä kysyy varmasti moni...

Siksi, että haluan elää itse elämääni kuten haluan, en siten kuten muut haluavat. Samalla kun tätä päätöstä mietin jouduin miettimään paljon asioita kuten mitä jos alkaa tekemään liikaa mieli tissutella tms. Jouduin päättämään esim. sen, että jos mulla alkaa tulla tilanteita missä alkoholi ohjaa liian vahvasti elämää tai tykkäisin iltakaljoja alkaa juoda, niin on pakko tunnustaa ettei minusta tähän ole ja palattava takaisin absolutistiksi.




Nyt olen jonkun tovin alkoholia käyttänyt erilaisissa tilaisuuksissa kuten Prahassa. Kaikki mennyt oikein hyvin. Prahassa oli esim. erittäin mukavaa pysähtyä olusille erilaisiin baareihin tai viinijuhlilla kuoharia maistella hyvässä seurassa. Kännissä ei tullut oltua kertaakaan, pienessä hiprakassa välillä. Olusilla tuli otettua ehkä pari liikaa, mutta muuten mennyt oikein hyvin. Sielläkin oli mahdollisuus jatkaa toiseen päivään, mutta päätettiin lähteä kuitenkin kotiin. Paluuta vanhaan ei ole eikä tule. Sen takaa myös uusi elämäntilanne jossa alkoholi ei kuulu arkeen kuten ennen ja samoin liikunta on niin tärkeää, että sen ohi ei törpöttely mene kuten joskus aikanaan. Yksi tärkeä oppi on ollut se, että suruun tai pahaan mieleen ei pidä koskaan ottaa.

Saan tästä varmasti kuulla paljon negatiivista. Sen verran tullut hehkutettua tuota absolutismia vuosien varrrella. Mutta maailma muuttuu ja itse siinä rinnalla. Viimeinen vuosi on ollut täynnä isoja muutoksia allekirjoittaneen elämässä ja tämä on yksi niistä. Se mikä tässä eniten ehkä ahdistaa, niin varmasti asiaa tullaan käyttämään lyömäaseena hissuksiin startanneessa huoltajuusriidassa. Riidassa jota en olisi toivonut enkä halunnut, mutta eipä näitä yksin voi päättää...