Eräs puoli vuotta elämästä

Tällä kertaa ei muistella menneitä vanhoja hyviä aikoja, ainakaan pahasti, vaan otetaan kuuden kuukauden pätkä elämää taaksepäin. Siis tästä hetkestä. Nimittäin sen verran aikaa on tuo pieni jätkä pyörinyt nurkissa eli on pieni yhteenvedon aika millaista se vauva-arki on ollut yli 10 vuoden tauon jälkeen.



Näitä isyys-juttuja on tarkemmin tullut perkattua täällä http://tolosteniltatahti.blogspot.fi/ aikanaan, mutta tosiaan nyt on puoli vuotta takana pojan kanssa. Ja mitkä on päällimmäiset tunnelmat? No kiitos ihan ensiksi yllättävästä ja hyvästä kysymyksestä, mutta tunnelmat on hyvät. Ei kuitenkaan voisi väittää etteikö vaippasirkus olisi kuitenkin hieman yllättänyt, negatiivisestikkin. Omaa aikaa ei oikein tunnu kotona olevan. Harrastuksia ei kuitenkaan ole tarvinnut karsia joten ei voi valittaa. Kuitenkin se joskus hieman närästää ja venyttää varokkeen lankaa, että ehti tottua etenkin aamujen olevan omaa rauhallista aikaa. Lehden lukemista kaikessa rauhassa ja ehkäpä vähän kuntosalille lähtöä tms. Nyt sellaista ei vaan ole, ainakaan vielä.

Mikä sitten on yllättänyt erityisesti? Ehkäpä se, että tuo reipas 10 vuoden tauko ei ole sitä perustekemisen osaamista vienyt. Vaipat vaihtui heti alusta alkaen ilman normaalia isompia sähläyksiä, ruokahommat toimii jne. Kaikki menee ikäänkuin tätä olisi ikänsä tehnyt. Se yllätti helppoudessaan ja ollut suuri apu.



Mikä sitten ollut erikoisen mukavaa? No se hetki, kun lapsi on nukahtamaisillaan ja puristaa sormesta kiinni. Se on ehkä hienoin hetki mitä ihminen voi kokea. Toisaalta jokainen hymykin on mahtava juttu tai uuden asian oppiminen. Ylipäätään pieni lapsi on niin viaton kapistus, että se saa väkisellä hyvälle tuulelle. No okei, joskus vähän hammasta purraan, kun ei mikään kelpaa ja äänijänteitä auotaan tauotta tunteroinen

Pidin tätä lapsiprojektia hyvänä juttuna myös kasvatuksellisista syistä. Ehkä se sitä on. Kovin vähän konkretiaa näkee kuitenkaan vielä. Tyttäriä ei ihan mahdottomasti paljoa nappaile tai kiinnosta pikkuveljen tohinat. Ehkä joskus sitten myöhemmin. No entäs parisuhde? Mikä? Aaa..no se, kylläpä sitä ollaan nähty 16 vuoden aikana sen verran, että ihan mahdottomasti tämä poika ei siihen ole vaikuttanut. Jos pitäisi kuitenkin valita, että positiivisesti vai negatiivisesti, niin kyllä ehkä vahvan plussan antaisin. Siis ehkäpä yhdistänyt meitä parina sekä myös perheenä.



Entäs mitä kommentoisit sellaisille jotka miettivät oman iltatähden alulle laittamista? Nooohhh.. miehelle vinkkaisin, että ensin sterilisaatio ja sitten yrittämään..no vitsi vitsi! Mukava juttu tämä on ollut. Kuitenkin jos kokee kovinkin tärkeänä oman vapauden tulla ja mennä, niin se kokee kolauksen ja tarvitsee mahdollisesti hieman omia erityisjärjestelyjään. Mutta me ihmiset ollaan niin erilaisia, että toisille on tärkeää mennä ja harrastaa, kun toiselle tärkeintä voi olla kotielämä. Mitäpä sitä kukaan on toisia tässä neuvomaan...