Väkisinhiihtäjät

Tekussa opiskellessa kuulin ensimmäistä kertaa termin "väkisinhiihtäjä" silloisen pohjois-karjalasta kotoisin olevan hyvän kaverin suusta. Mulle ei ihan täysin ole avautunut sen tausta ja syvempi merkitys. Mutta väkisellä hiihtämisestä tulee mieleen armas koululaitoksemme. Paikka jossa tästä puolittain väkisellä hiihtämisestä ei olla päästy eroon vielä vuonna 2016. Hiihto on osa opetussuunnitelmaa ja koska siellä on hiihtoa, niin silloin hiihdetään, niin perkele!

Tämän voisi nyt kuvitella herkästi olevan jonkun katkeran liikuntaa vihaavan kirjoitus aiheesta. Valotan kuitenkin lyhyesti jos joku ei allekirjoittanutta tunne, niin esim. viime vuonna treenikertoja erilaisista urheiluaktiviteeteista tuli yli 370kpl eli yli treeni per päivä vauhdilla ja liikunta on ollut iso osa elämää likimain koko ikäni. Valitettavasti tämä liikkumisen riemu ei ole tarttunut perijättäriin. Heitä ei liikunta juurikaan kiinnosta. On tarjottu mahdollisuuksia, mutta eihän sitä väkisellä voi ketään liikuttaa. Ala-astekkin on varsin mainio ja palkittu oikein liikkuvana kouluna. Ehdottomasti aiheesta



Likimain jokainen talvi ollaan kuitenkin sitten siinä tilanteessa, että alkaa hiihtokausi. Laji josta kukaan ei meidän perheessä pidä. Lapsille on kyllä aikanaan suksia osteltu, mutta enää se ei oikein mielekkäälle tunnu. Ei tunnu järkevälle ostaa välineitä muutamaa liikuntatuntia varten. Luistelemassa ovat käyneet joskus myös vapaa-ajalla ja niiden hankinta onkin ihan ok

Mutta se mikä vähän närästää oli taas tämä perinteinen kommentti minkä kuulin tyttäreltä viime viikolla: "ope sanoi, että se sitten näkyy liikuntanumerossa jos ei ole suksia". Tässä ollaan minusta aika mielenkiintoisessa tilanteessa. Voidaanko oppilaita asettaa erilaiseen asemaan sen mukaan onko heillä suksia? On tilanteita varmasti jossa kaikilla ei yksinkertaisesti ole edes varaa ostaa niitä. Minusta tämä koko asetelma on ihan hullu. Toisaalta eipä tuolla liikunnan numerolla ole varmasti mitään merkitystä jos ei ole liikunnalliselle alalle suuntautumassa myöhemmin elämässä.



Mielestäni ylipäätään pitäisi miettiä, että kun hiihto on ollut kautta aikojen inhokki koulussa, niin eikö siitä voisi tehdä valinnaista? Kaikki nämä tällaiset pakkoruotsin tapaiset tympeät ratkaisut saavat jo muutenkin korkealla olevan verenpaineen nousemaan. Itse jos liikuntaa opettaisin, niin koettaisin jollain porkkanalla motivoida hiihtämään, mutta jos ei innosta ja koululla ei ole tarjota välineitä, niin silloin pitäisi olla mahdollisuus harrastaa tasavertaisesti jotain muuta sen aikaa. Kävelyä, hölkkää tai ihan mitä vaan, mutta ei voi olla vaihtoehtoa jossa urheiluvälineiden hankinta vaikuttaa liikuntanumeroon.