Kertaus on opintojen äiti

Ei, ei! Ei nyt puhuta kertausharjoituksista vaikka varmasti maanpuolustuksestakin juttu tänne tulee. Sen verran lähellä sydäntä se on. Mutta asiaan. Nykyisin tulee osallistuttua harvakseltaan saunailtoihin ja muihin kinkereihin. En koe niitä näin absolutistina mitenkään epämukaviksi alkuillasta. Mutta loppuillasta tilanne pääsääntöisesti aina muuttuu. Kun ollaan väännetty vaikkapa firman pirskeissä NATO-mielipiteistä ja muutaman välirauhan jälkeen keskustelu alkaa taas palaamalla sinkkiarkkuihin, niin ei enää jaksaisi, ei millään. Samaan tarinaan ja toiston voimaan uskoo suomalainen humalainen mies. Ja sinnikkäästi uskookin jankkaukseen. Se on niitä harvoja oikeasti ärsyttäviä juttuja.



Mutta väittäisin, että samojen juttujen osalta tietenkin niiden laadun lisäksi merkitystä on näytteenottotaajuudella eli sillä kuinka usein pätkän samaa tarinaa kuulee. Nyt viimeiseltä hirvenmetsästysreissulta kotiin ajellessa jäin tätä aihetta miettimään, kun taisi joku vanha juttu siellä taas pitkästä aikaa korviin kuulua. Aika monesti on saanut nauttia ne hirven "lentoon" ampumiset sun muut vanhat tarinat. Kotona on kuultu erityisesti omaan lapsuuteen liittyviä kommelluksia ja niitä on se verran, että aika monta tarinaa saa niistä aikaiseksi. Serkkupoika on myös saanut niistä kanssa osansa ja puhuttaessa karjalanpiirakoista aika usein suvun kesken kuuluu tokaisu: "onko ne liisi?". Mutta etenkin näin vanhemmiten näistä tulee hyvä mieli. Samaa juttua jaksaa kyllä kuulla, kunhan tarina on hyvä ja onhan ne iso osa menneisyyttä. Jotkut jutut on kuullut varmasti sata kertaa jo, mutta toiset sata menee helposti. Nämä on niitä hyvän mielen höpinöitä joita saa toistaa. Ja pitääkin toistaa eikä miettiä onko ne jo aiemmin kerrottu.