Tiimipeli

Tiskasin muutama päivä sitten tuttipulloja. Nykyisin astianpesukoneen oltua arkipäivää on hieman harvinaisempaa käsinpesu, mutta nyt pikkujätkän myötä siitäkin on tullut osa arkea. Siinäpä pulloa hangatessa muistui mieleen taas lapsuus, mikäpä muukaan tutteja tiskatessa. Nimittäin silloin oli kotipaikalla tuttu näky, että tiskit hoidettiin kimpassa. Jos joku lukijoista ei tiedä, niin kasvoin siis kahdestaan mummoni kanssa eli en normaalissa ydinperheessä. Elikkäpäs siis yleensä joku enojen vaimoista tiskasi ja toinen huuhteli sekä joku korjaili ruokia pois. Usein toki tiskaus suoritettiin myös pariskuntina tai sekapareina. Meillä ei oikein kotona noita naisten töitä hirveästi ollut vaan aika hyvin tehtiin sekaisin hommia jo silloinkin. Sulassa sovussa ja yhteistyöllä. Ehkä parhaita esimerkkejä oli halkohommat joissa saattoi olla puolenkymmentä henkeä mukana. Jälkeä syntyi mukavasti, kun kaikille oli oma puuhapiste katsottuna sekä onhan töiden tekeminen porukalla mukavaa ja valmista tulee moninkertaisella vauhdilla.



En vaan tuota oikein silloin sisäistänyt ja rehellisesti myönnän, että aika nuivasti leuka rinnassa usein tuli noille työmaille lähdettyä. Laitan siitä mielelläni paljon nuoruuden piikkiin. Ehkä osasyy oli synnynnäinen laiskuus ja uppiniskaisuus itselle ikäviin juttuihin. Sitä on vieläkin enkä siitä oikein yli pääse. Se on jossain syvällä mielensopukoissa. Mutta nyt on alkanut ymmärtää mikä voimavara tuossa oli ja ehkä juurikin tuo yhteenhiileen puhaltaminen on saanut suvun pysymään yhtenäisenä tai ainakin rakentanut sille hyvän pohjan



Mutta nyt tässä on tullut asuttua yli 10 vuotta omakotitalossa oman perheen kanssa ja pakko sanoa, että ehkä pahiten olen epäonnistunut kasvattajana ja aviomiehenä siinä ettei oikein mitään hommia osata tehdä yhdessä perheenä. Se potkii omaan nilkkaan aika pahasti mm. polttopuu-savotoissa, mutta myös lumitöissä ja useissa muissakin arjen askareissa. Hommat menisi aina paljon nopeammin, kun kaikki osallistuisi niihin ja tehtäisiin porukoissa yhtäaikaa. Toki ajoittain tytöt on tulleet kaveriksi, mutta koko ajan harvemmin. Ylipäätään yhteinen tekeminen on ollut iso haaste koko porukalle kotona. Miksi? Ei tiedä. Ei osaa sanoa. Mutta jos osaatte hyvät ihmiset vaalia yhteisen tekemisen kulttuuria yhteisöissänne, niin pitäkää siitä kiinni. Se on pirun hieno asia eikä sitä ymmärrä ennenkuin se puuttuu...