Viisasten kivi

Me ihmiset ollaan jänniä otuksia. Osa meistä ottaa muutaman saunakaljan silloin tällöin, saattaa joskus vaikkapa sikarinkin polttaa viskin kanssa tai ravintolassa muutaman sätkän käräyttää. Osa laittaa pelikoneeseen pari kertaa kuussa pari euroa ja on iloinen näkemästään ja kokemastaan tuloksesta niin riippumatta. Osa ottaa karkkipussistaan pari namia, mutustaa ne tyytyväisenä ja laittaa pussin jemmaan. Ja osa meistä taas ei osaa mitään noista vaan kaikkeen jää himo, riippuvuus.

Itse kuulun valitettavasti tähän jälkimmäiseen orkesteriin. Olen polttanut kolme vuotta tupakkaa eli sen verran, että maku on tuttu. Ensimmäisestä Tervossa sillan alla poltetusta syöpäkääryleestä se lähti ja kahta vuorokautta kestänyttä taukoa ei tullut tuossa kolmessa vuodessa ollut vaikka kuinka yritin. Sitten vei rahapelitkin vähän mukanaan ja kolikoita on elämän takavuosina mennyt pelikoneisiin selvästi liikaa. Alkoholi alkoi maistua 18-vuotiaana tilanteen pahentuen koko ajan ja loppuajasta voitiin puhua jopa alkoholismista. Alkoholi näytteli liian suurta roolia elämässä rajoittain ja ohjaillen päivittäistä tekemistä. Ruokakin maistui vaikka ymmärrys oli, että ei ole mitään järkeä tässä. Painoa lopulta 132kg ja risat.



Tiedän monia jotka ajattelevat, että jonkin riippuvuuden lopettaminen on pelkästään tahdonvoimasta kiinni. Onhan se näinkin, mutta en kyllä omalta kohdaltani täysin allekirjoita. Löysin sen viisasten kiven aikanaan, kun noista riippuvaisuuksistani ensimmäisenä lopetin tupakan. Se lähti siitä, että halusin sitä lopettamista oikeasti. Halusin näyttää muille, että perkele! kyllä muuten onnistuu. Itse lopettaminen oli sitten helppoa, tunne oli sisällä asiasta niin vahva. Se tunne on mahtava, mutta pirullisen vaikea löytää

En tiedä olisinko rikas jos saisin tuon tunteen kaupallistettua. Ehkä olisin. Mutta miten sen saa. Alkoholin ja lihavuuden osalta etsin sitä pitkään samoin kuin joskus noiden kolikkopelienkin. Olen yrittänyt tsiljoonia kertoja lopettaa milloin mitäkin tyylillä: nyt syön, juon, poltan enää nämä ja kun kaikki on loppu, niin huomenna sitten alkaa. Ei toimi, voin kertoa. Jostain sisältä pitää tulla se itselleen ja ainakin minun tapauksessa myös muille näyttämisen halu. En halua olla se sukuni mustalammas jolle nauretaan ja jota halveksutaan jos elämä on ajettu omasta toimesta solmuun. Enkä halua, että lapseni joutuvat häpeämään.



Miten sitten osaisi neuvoa muita sitä miten tunteen löytää itsestään. Eipä oikein mitenkään. Alkoholin suhteen suosittelen tipatonta tammikuuta. Se on hyvä juttu ja jos on murheita viinaksien kanssa, niin silloin ei tarvitse selitellä juomattomuuttaan, ainakaan ihan niin paljoa. Ja ei niitä tarvitse selitellä loputtomiin muutenkaan. Aika harvoin enää tarvitsee selitellä omaa vesilinjaansa kellekkään. Sen kuukauden aikana voi pohtia omaa suhdettaan väkijuomiin ja kuukauden päätyttyä miettiä, että entäs jos katselisi elämää kirkkain silmin. Näyttää aika paljon paremmalta jos viinaksia menee ongelmaksi asti.

Mutta nämä riippuvuudet ja taipuvaisuus niihin on aika pyllystä. Sellaista ei ymmärrä ihminen jolla sellaista ei ole. Nykyisin painin enää pahiten sokerin kanssa, muut ongelmat on selätetty. Sokeri on aineena kyllä ihan alkoholiin tai tupakkaan verrattavissa koukuttamisen suhteen. Todennäköisesti tämänkin kanssa käy samoin kuin nuiden muiden. Jossain vaiheessa on lopetettava kokonaan. Mutta siihen tarvitaan se tunne. Milloin se tulee ja mitä sen eteen pitäisi tehdä? En tiedä. Mutta sen tiedän riippuvaisuuksista omasta ja muiden kokemuksista, että vähentämällä jonkun koukuttavan aineen käyttöä homma ei pääsääntöisesti toimi. Kuinka monta tupakkaa vähentänyttä lopettajaa tunnet joka ei olisi palannut alkuperäiseen tilanteeseen? Veikkaan, että et kovin montaa. Sokerin kanssa vaikeudet onkin noihin muihin riippuvaisuuksiin nähden suuremmat, kun sitä on vähän jokaisessa paikassa ja monta kertaa päivässä tarjolla.



Netti on toki kanssa yksi, mutta tätä ei oikein osaa riippuvuutena pitää, kun tämä on myös osa työtä. En silti kiellä etteikö pieni tauko esim. someilusta tekisi varmasti terää. Yksi tärkeä juttu kai näissä on myös se, että myöntää ne ongelmat itselleen. Niin kauan kun kiellät omat ongelmasi ja valehtelet itsellesi asioiden olevan ok, niin kauan olet varma häviäjä tässä elämän pelissä...