Jaa, ei, tyhjä, poissa

Tulee eduskuntavaalit. Ihmiset toivovat muutosta. Alku näyttää hyvälle. Kun on aika tehdä kipeitä päätöksiä mikään ei näytäkkään enää hyvälle. Kannatus siirtyy oppositiolle. Valta vaihtuu seuraavissa vaaleissa. Mikäli aiemmin vallassa olleen orkesterin päätökset olivat hyviä, niin valta säilyy parikin kautta uudella porukalla, joka parhaassa tapauksessa ryssii kaiken hyvän mikä oli tehty, muuten palataan jo neljän vuoden jälkeen samaan asetelmaan. Tätä on suomen politiikka valtakunnan tasolla. Höystettynä lamaannuttavalla ay-toiminnalla jota ollaan nyt saatu nähdä. Miksi näitä pohdin? No siksi, että anoppi nimittäin kyseli, että miksi en hakisi politiikkaan mukaan. Ilmeisesti voimakkaat mielipiteet asioihin oli huomattu. Mutta homma ei nappaa mm. tuon politiikkaan kuuluvan oravanpyörän takia jota kuvasin edellä.



Tai no se on vain yksi syy miksi politiikkaan pyrkiminen ei voisi vähempää kiinnostaa vaikka politiikkaa seuraankin suht aktiivisesti. On siinä toki muitakin juttuja. Yksi tärkeimmistä on se, että päätöksen teko on tavattoman hidasta ja yksittäisen ihmisen on vaikea saada asioihin muutosta. Sellainen on turhauttavaa. Ainakin meikäläiselle jonka pitää saada asiat hoitumaan jouhevasti ja mielellään heti.

Mutta se kaikista tärkein syy miksi politiikka on aika pyllystä on puoluejärjestelmä. Jokaisella puolueella on ideologiansa jonka takana seistään vaikka maailmanloppuun ja ryhmäkuri syö yksittäisen vaikuttamisen mahdollisuudet. Demarit on työväen asialla ja nykyisin kovasti myös humaania porukkaa, Kokoomus ajaa yrittäjien asiaa, Kepulaiset maaseudun, Persut suomalaisten asiaa ja sitä rataa. Tässä on vaan se ongelma, että kun maailma ei ole mustavalkoinen ja muuttumaton. Aika usein tuntuu, että ideologia ajaa järjen edelle. Se on piirre joka saa meikäläisellä verenpaineen aina kaakkoon.



On ollut älyttömän vaikea löytää omaa puoluetta vuosien varrella. Äänestää kuitenkin pitää, koska se on ainoa tapa vaikuttaa asioihin. Pääsääntöisesti oma valintani on osunut kokoomuksen suuntaan johtuen siitä, että yrittäjyys on kaiken a ja o yhteiskunnan pyörittämiseen. Homma vaan ei toimi, että kaikki mikä on minun on myös sinun ja toisiamme palvellen ei riitä raha mistään. Mutta valinta ei ole helppo, koska itse tykkään demareiden tavasta huolehtia tavallisista ihmisistä, keskustan maaseutupolitiikasta, vihreiden ympäristölähtöisyydestä, perussuomalaisten suomalaiset ensin -mentaliteetista. Kaikissa on hyvät ja huonot puolensa. Todennäköisesti seuraavissa vaaleissa on taas edessä pitkä pohdinta minne sitä sen äänensä antaisi

Ehkäpä lyhyesti voisi kiteyttää vastauksen kysymykseen miksi ei politiikkaan yrittäminen kiinnosta näin: "mikään puolue ei ole näköiseni eikä minun pää kestä sitä jappasemista millaista päättäminen yhteisistä asioista on"