Kääntöpuolelta

Olen tässä nyt pari vuotta hehkutellut raittiuden ilosanomaa. Osalle varmasti kyllästymiseen saakka. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin vuoden vaihteessa tulee tasan kolme vuotta tipatta. Mutta kuten useasti, niin tälläkin mitalilla on kääntöpuolensa.

Mukiin sylkemisen valoisien puolien vastapainona on yksi aika iso menetys. Se on osa sosiaalista elämää. Se mikä eletään face-to-face kavereiden tai sukulaisten kanssa, ei Facebookissa, Twitterissä tai missään periskoopissa tahi sun muissa snäpeissä. Toki nyt joku sanoo, että aina voi pitää hauskaa selvinpäin seurassakin ja toki voikin. Olen pitänyt minäkin ja mukavaa on ollut, siis ihan oikeasti. Mutta ei se ihan sama ole ja nyt tämä konkretisoitui minulle oikeastaan ihan viime aikoina.



Entinen työkaveri on ollut pitkän pätkän ulkomailla ja palannut nyt kotimaahan. Vanha tuttu porukka jossa nykyisiä ja entisiä kollegoita olivat käyneet iltaa istumassa tässä taannoin. Kuulin asiasta jälkikäteen. Voi toki olla, että kutsua ei olisi heilahtanut muutenkaan, mutta nämä on juttuja jotka oikeasti harmittaa menetyksenä täysraittiudesta. Olisin ehdottomasti halunnut olla mukana. Pakko on myös myöntää, että aika kova kynnys on nykyään lähteä muihinkaan yhteisiin illanviettoihin. Työporukalla menee vielä, mutta orkesterilla jossa on vähänkään puolituttuja alkaa tökkiä, kun sitten saa taas kertoa sadatta kertaa tarinan miksi olut ei maistu.

Toinen vähän ikävä tilanne tuli vastaan tässä hirvimetsällä, kun jahti oli loppunut. Korostan, että hirvimetsällä on ehdoton 0-linja viinaksille metsästyksen ollessa käynnissä. Tuttu setä tarjosi pientä siivua Jägermeisteria onnistuneen jahdin päätteeksi ja kieltäydyin. Uusi tarjoaminen ja sitten piti jo selittää tarkemmin, että kun en käytä enkä ole toviin käyttänyt. Tilanne ajautui tarjoajan kannalta ikäväksi ja pyyteli anteeksi. Ei olisi tarvinnut, ei todellakaan. Maailma ei vaan vielä ihan valmis ole kaikkeen.



Ei nämä kokemukset kuitenkaan ole ajaneet muuttamaan omia tapoja. Maailma näyttää edelleen paremmalle näin. Mutta ikävästi se tämä elämä vaan iloliemen ympärillä pyörii. Etenkin sosiaalinen elämä. Se nähdään myös kotona siten, että ei meitä vaimon kanssa minnekkään pyydetä mukaan jne. Tämä on se hinta mitä tästä maksetaan, valitettavasti. Olen aina koettanut suhtautua asioihin avoimen rehellisesti. Myös tähän. Harva juttu tässä elämässä on sellaista, että kaikki koettu olisi pelkästään plussaa...