Erittäin salaista

Fanittaminen. Se ei ole minulle kovin tuttukaan juttu. Toki lapsena oli seinät täynnä Sabrinan ja Samantha Foxin julisteita, mutta en nyt itseäni tosi-faniksi laskisi. Ehkä Ritari Ässä oli lapsuuden suurin sankari Ihmemiehen ohella. Niitä fanitettiin kuten moni muukin ikäisemme. Urheilupuolella on tullut oltua TPS-kannattaja ehkä siitä syystä, että se oli vastavoima 90-luvullla Jokerien menestykselle. Pienellä gloryhunter-vivahteella myös laskin itseni ManU:n mieheksi aikanaan. Silloin kun potkupallo vielä vähin kiinnosti.

Sitten jossain vaiheessa kolahti Bondit. Nuorukaisena ne menivät vähän siinä muun äksön-rymistelyn seassa, mutta jotenkin ne kiehtoivat aina. Tekniset vempeleetkin oli niin hienoja. Muistan kun ala-asteikäisenä en arkana poikana niitä oikein uskaltanut katsoa. Kohtaus jossa 007 räjäyttää sukeltajan Erittäin Salainen -elokuvassa oli silloin liikaa. Tosin jännäreiden ystävä en ole vieläkään. Uhrilampaat nähtyä valvoin aikanaan vähintään yhden yön ja totesin, että nämä ei todellakaan ole mun juttu. Mutta Bondit sen sijaan ovat kuitenkin muodostuneet nykypäivänä harvoiksi fanittamikseni kohteiksi.



Mikä Jameksen elämässä kiehtoo? Se on kuitenkin leffatasolla ajottain varsin heikkolaatuistakin toimintarymistelyä jos katsotaan elokuvasarjaa kokonaisuutena. Noh, minua kiehtoo tietysti agentin salaperäinen elämä ja tapa onnistua kaikessa. Ehkä kuitenkin kaikesta eniten se kylmyys ja tylyys mikä hahmossa on. En itse sellainen ole, mutta jotenkin ihailen tapaa miten Bond sen tekee. "The job's done and the bitch is dead.", tokaisee leppoisasti 007, kun rakastamansa Vesper osoittautuu vihollikseksi ja on hukkunut hetkeä aiemmin Venetsiassa.



Yksi tärkeä muisto Bondien katseluun liittyy siihen, kun Brosnan tuli rooliin ja Golden Eye sai ensi-iltansa. Näin leffan Vekaranjärvellä Kaartinkinossa varusmiehenä. Valojen sammuttua alkoi TJ (tänään jäljellä) -lukujen huuto. Muutenkin meno oli hieman erilaista kuin mihin leffateattereissa on tottunut karkkipussien vaimeasti rapistessa. Armottomat aplodit saattoivat MI6:n miestä, kun hän moottoripyörällä hyppäsi lentokoneen perään alkukohtauksessa ja könysi ohjaamoon pelastaen koneen ja itsensä. Mitään realismiahan siinä ei ollut, mutta ei Bondeissa aina tarvitsekkaan. Ja usein mentiinkin leffoissa yli korkealta ja kovaa. Kuten vaikkapa viimeisimmässä Brosnanin vedossa Kuolema saa odottaa. Se ampui pahasti yli ja Brosnanin kausi oli takana. Eikä Mooren Bonditkaan aina mitään realismin suurinta juhlaa olleet. Dalton toi Bondia tähän päivään, mutta Brosnanin kaudella sitä taas hilattiin valitettavasti lähemmäs melkoista teknoilua



Sitten 2006 tuli Casino Royale ja Bondiksi oli valittu suuren kohun keskellä Daniel Craig. Mies joka ei kuulemma 007 voinut olla syystä jos toisesta. Mm. hiustenväri oli väärä. Sitten kuitenkin itse leffahan iski kuin kuin miljoona volttia. Elokuvaa ensimmäistä kertaa katsellessa kulmakarvat kohoilivat kuin Asko Kallosella Idolsin ensimmäisillä tuotantokausilla. Tätä tämän pitää olla. Mahtavaa! Bond on tuotu 2000-luvulle ja Craigin epäilijät vaimennettu.



Eilen kävin katsomassa uusimman Spectren. Siinä ja edellisessä Skyfallissa on otettu flashback menneeseen ja sekoiteltu uutta sekä vanhaa. Leffa oli hyvä enkä juonta spoilaa enempää jos joku tätä nyt lukee. Jotain jäi kuitenkin kaipaamaan. Jotain mihin ei oikein osaa vastata. Onko se vanha Q jota kaipaa? Dialogia tämän tekniikan mestarin ja Bondin välillä, joka oli parhaimmillaan Mooren ja Brosnanin kanssa? Oliko se pieni pettymys Hinxin hahmoon, joka yritti haastaa legendaarisen Rautahampaan? Onnistui siinä hyvin, mutta ei paremmaksi pistänyt. Oliko se odotus vielä jostain hienommasta tarinasta kuten vaikka Kultasormessa? Oliko se pelko, että tämä kaikki on nyt koluttu aika loppuun, kun oli hypätty Conneryn Spectre-aikaankin ja alamäki alkaisi? En tiedä. Hieno leffa, mutta jotain ihan viimeistä silausta jäi uupumaan. Ehkä liian korkealla olleet odotukset olivat osasyynä.



Mitä seuraavaksi on luvassa? Siitä ei ole tietoa. Mutta henkilökohtaisena mielipiteenä toivoisin, että Craig lopettaisi vaikka onkin ollut kaikkein paras Bond, sorry Connery & Moore -fanit. Ikänsä puolesta nimittäin alkaa mittari kohta olla täynnä. Yksi Bond enää korkeintaan. Toisaalta Connery oli 40v tehdessään Timantit ovat ikuisia, mutta näytti paljon vanhemmalta siinä. Moore taas oli jopa 57v Kuoleman Katse -leffassa. Ja sen huomasi, valitettavasti. 007 on huikea hahmo jonka Craig on vienyt ihan uudelle tasolle. Ja hyvällä maulla. Nyt pitäisi sitten osata lopettaa ajoissa ja uusiutua jälleen. Taito joka tuntuu olevan vaikea etenkin kun puhutaan isoista rahoista. Mennään tällä, kun tuottaa ja lypsetään kaikki ulos. No kävi miten kävi, niin seuraavalle Bondille on rima ylhäällä. Vieläkö sitä voidaan ylemmäs laittaa? Se jää nähtäväksi ja sen ylitystä tai alitusta ainakin meikäläinen seuraa tarkasti....